Treenimetodit osa 2

Tässä blogissa keskitys vastaamaan edellisessä blogissa luvattuihin kysymyksiin

• Kenen kanssa harjoittelen?
• Kuinka usein harjoittelen?
• Mitenkä suunnittelen harjoitukset?
• Mikä on harjoituksessa olennaista?

Kenen kanssa harjoittelen?

Yksilöurheilun olleessa kyseessä, korostuu myös yksilön toiminta. Harjoituksia suoritetaan yleensä yksin, koska oman tasoista treenikaveria ei löydy. Tietyt harjoitukset kannattaa kuitenkin tehdä itseään parempien kanssa. Toisaalta itseä heikompien kanssa harjoittelulla on myös merkitys.

• Yksin on helppo ajaa tietyt harjoitukset, esim PK-lenkit, MK-vedot, tekniikkalenkit.
• Samantasoisen kanssa on helppo ajaa melkein mitä vain, kunhan ohjelmat osuvat samoihin. Tästä tuleekin se suurin haaste. Molemmilla pitäisi olla riittävän usein samat treenit suunnitelmassa, jotta yhteistreeni sujuisi.
• Itseään paremman kanssa on vaikea harjoitella kevyellä teholla. Siksi kovat treenit on parempi ajaa itseään paremman kanssa. Suomen kärjen kanssa, kun ajaa 7h maastopyörällä vuoristossa, tietää ajaneensa.
• Itseään heikomman kanssa on hyvä ajaa ala-PK-lenkkejä ja palauttelulenkkejä. Tämä siksi, kun ”heikompi” saa ajaa mukavaa vauhtia, mutta itse tulee ajettua ”oikeaa” vauhtia. Useimmiten, kun kuntoilija lähtee lenkille ajaa hän tarkoituksella melko raskaalla teholla, mutta kilpailijalle sen on kevyempää. Siksi, kun he ajavat lenkkiä äskeisen kaavan mukaisesti, on se molemmille mielekästä. 

Kuinka usien harjoittelen

Harjoittelumäärät vaihtelevat todella paljon. Itse en ole vielä oikeastaan treenannut yhtään vuotta kunnolla. Itselle tärkeintä harjoittelu aikaa on loppusyksy-alkukevät. Silloin tulee harjoiteltua eniten. Näinä kuukausina ajetaan/hiihdetään peruskunto sille tasolle, jotta voin rakentaa vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä. Monet pyöräilyammattilaiset puhuvat siitä, kuinka täytyy harjoitella 10 000 tuntia ennen kuin voi ajatella olevansa huipulla. 1000h vuosilla tämä tarkoittaa 10 vuotta. Itselläni on niin paljon työtä edessä, josta johtuen peruskestävyyttä pitää rakentaa pitkällä aikavälillä huolelisesti, eikä keskittyä pelkästään yhden kauden onnistumisiin. 

Harjoittelumäärät:

• Loppusyksy-Alkukevät 10-20h/viikko. 5-8krt/viikko
• Kevät 10-20h/viikko. 3-7krt/viikko
• Kilpailukausi 8-15h/viikko. 3-6krt/viikko
• Syksy 5-12h/viikko 2-5krt/viikko

Mitenkä suunnittelen harjoitukset?

Osa maastopyöräily-ammattilaisista harjoittelee yli puolet treeneistään maantiepyörällä. Tämä on mahdollista, koska heidän ajotaitonsa on jo niin, hyvä, ettei sitä tarvitse kuin ylläpitää. Itselläni on paljon työtä sen eteen tehtäväksi. Ajotaito on tällä hetkellä vahvuuteni, muttei vielä aseeni. Pystyn ajamaan kovempaa teknistä kuin kohtaamani kilpakumppanit, mutta kovempaa ajavat ovat vielä ajamassa sellaisissa kisoissa, joihin en ole päässyt mukaan. Fysiikkatreenin ohella työstän tekniikkaa paljon. Etsin vaikeita paikkoja, joita moni pitää vaarallisina, mietin miten voisi tuosta ajaa, ja sitten kokeilen. Välillä kaadun, mutta lopulta onnistun. Kokeilemalla oppii parhaiten 🙂 

Tästä syystä usein pyöränä treeneissä on maastopyörä. Tänä vuonna olen ajanut todella paljon maantiepyörällä, lähes ainoastaan kisoissa maastopyörällä. Tämä siksi, koska Niinisalosta on parempi ajaa maantiellä kuin maastossa(=pehmeällä hiekkapolulla). 

Johtuen harjoitustyylistäni, mieluisin harjoituspaikka on tekninenpolku. Siellä olen kuin kotonani. Saan tehtyä lajinomaista fysiikkatreeniä, mutta ajotaito kerttyy myös. Syksyn retkillä tunnettu slogan on eksymisen varalle, ”Jos tulee risteys, eikä ketään näy missään. Katso kumpi on vaikeempi, sinne on varmasti menty.” Joka on totta, maastopyörällä ei opi ajamaan lujaa maastossa muuta kuin ajamalla maastossa, ja vieläpä lujaa. Maantiellä tulee myös ajettua, mutta se on kyllä itselle pakollinen paha. Hauskaa siellä erittäin harvoin on. 

Harjoituksissa olennaista

Harjoituksissa mulle olennaista on fyysisen kunnon kehittäminen. Vaikka olisi kuinka hyvä ajamaan, pyörä liikkuu ylös päin ja tasaisella ainostaan jalkavoimilla. Tästä syystä, fysiikan kehittäminen on todella suuressa osassa harjoitteluani. Ehkä pienemmässä kuin muilla, mutta tämä on minun näkökulma, kun rakennetaan Ultimaattista XCO-kuskia. 

Ajotaidon kehittäminen tulee heti toisena. Vahvat jalat yhdistettynä huikeaan ajotaitoon on todella vahva paketti. Se on Nino Schurter todistanut monesti. Hän on äärimmäisen taitava ajaja, mutta myös kovassa kunnossa. 

Tämä oli blogi numero 2.

Ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.