Vieraskirjoitukset

Stoneman Glaciara – pyöräilyreissu

Vieraskynäkirjoitus, Kirjoittaja Antti V.

Maastopyörällä alppien yli? Haave, joka vielä odotuttaa toteutumista. Lähelle kuitenkin pääsin, kun kiersin kaveriporukassa Stoneman Glaciara – reitin Sveitsin alpeilla. https://www.stoneman-glaciara.com/en/

Tammikuun aikana tuli esille, että tuttunu Saksasta oli lähdössä kavereidensa kanssa kiertämään Stoneman-reittiä, ja hän kyseli, josko olisin kiinnostunut matkasta. No tottakai! Alkoi selvittely ja kun lähtölupa oli saatu, ostin lennot HEL-STR-HEL (Finnairin suora lento Helsinki-Stuttgart). Tässä vaiheessa oli vielä epäselvää, otanko oman pyörän mukaan. Selvittelyjen jälkeen varasin sitten myös pyörälle paikan lennoilta (vaati erillisen hakemuksen Finnairin sivulta). Varasin myös pyörälaukun fillarille.

Sitten vaan odottelua ja välillä Stoneman nettisivuilla fiilistelyä…

Huolsin keväällä pyörän ja vaihdoin eturattaat, takapakan, ketjun ja takavaihtajan vaijerin. Iskarit huollatin pyöräliikkeessä ja itse avasin ja putsasin kaikki pyörän liikkuvat osat. Keskiön toisen laakerin ääneen en ollut tyytyväinen, joten tilasin uuden PressFitin. Samoin ostin uudet rissat takavaihtajaan. Näitä osia en kuitenkaan vielä vaihtanut.

Ennen reissua päätin vielä tarkistaa pyörän ja huomasin, että edellisviikonlopun lenkillä mutaa oli päässyt joka paikkaan. Keskiön non-drive laakeri ihan jumissa (vaihdoin keskiön) ja linkun laakereista puolet ihan mudassa. Vedin edellislenkillä siis muutamaan kertaan mutalammikossa polvia myöten, joten ei ollut ihme, että mutaa löytyi. Pyörä tuli siis huollettua jälleen kerran.

Tästä pari päivää niin pakkasin pyörän Evocin laukkuun ja suuntasin Saksaan. Saksassa vietin yhden yön hotellissa. Seuraavana päivänä pakattiin autot ja lähdettiin Fieschiin, Sveitsiin seitsemän hengen porukalla ja kahdella autolla.

Fieschissä majoituimme Hotel Fiescherhofiin, jossa meillä oli 4 + 3 hengen huoneet. Aamiainen kuului hintaan, mutta muuten söimme muualla lukuunottamatta saapumis-iltaa, jolloin vedimme pizzat hotellin ravintolassa. Pyörät saimme lukkojen taakse hotellin suksi-huoneeseen.

Ensimmäinen pyöräilypäivä (Märjela ja Moosfluh)

Aamiaisen ja kamojen kuntoonlaiton jälkeen lähdimme ostamaan aloituspaketit Bike-Store Schweizeristä. Aloituspaketissa oli kartta, energiapatukka ja veteen sekoitettavaa energiajauhetta 6 kappaletta, sekä muutama esite ja paidan tilausohjeet. Sekä tietysti saimme mukaamme leimattavan kortin, joka piti leimata kussakin kohteessa. Kello oli tässä vaiheessa noin vartin yli yhdeksän aamulla.

Alku oli rankka, noin 25-30 asteen lämmössä (Bettmerhornin etelärinne) lähes kolmen tunnin nousu keskimäärin 10% kulmalla. Koska pohjana oli soratie, teknistä haastetta ei ollut, joten yritimme vain pitää sykkeen anaerobisen kynnyksen alapuolella ja ajatukset tyhjinä.

Ylös päästyämme pidimme noin puolen tunnin tauon, jolloin vaihdoin kuivan paidan päälle ja takkia tuulensuojaksi. Vaikka aurinko lämmitti, oli vaarana kylmettyä tuulen ollessa välillä kylmää. Samalla söimme sämpylät ja kuivalihat.

Tauon jälkeen pyöräilimme huipulla reilut 20km, mihin vierähtikin viitisen tuntia. Aika kului maisemien ihailuun ja ravintolan terassilla kahvin, omenapiirakan ja Radlerin (2% olut) nauttimiseen.

Alas vuorelta tulimme vauhdilla, 16km matkalla (1 500 laskumetriä) aikaa kului vain pari tuntia. Tosin tähän mahtui yksi rengasrikko ja yhden kaverin nilkan venähtäminen (nilkka pyörähti ympäri kun kantoi pyörää kivikossa alas). Kaveri pääsi tietä pitkin Fieschiin toisen kaverin saattamana. Me muut jatkoimme polkuja/soratietä 13 km laskumetrien ollessa 1200. Välillä piti pysähtyä jähdyttelemään jarruja.

Laakson pohjalle päästyämme osa jatkoi junalla Fieschiin ja minä jatkoin parin muun kanssa pyörällä maantietä pitkin kohti majapaikkaa. Luulin matkan olevan helppo, mutta olihan siinä nousuakin. 10 kilometrin matkalla 300 metriä nousua parhaimmillaan lähes 10% nousulla. Välillä ketutti ihan tosissaan, kun en ottanutkaan junaa muiden tapaan. Olo kuitenkin helpottui, kun sain hotellilla kouraan vehnäolutpullon 🙂

Hotelliin pääsimme vähän kahdeksan jälkeen illalla, joten nopea suihku ja sen jälkeen etsittiin sopiva ravintola illallista varten. Tähän vielä pari olutta ja koisimaan.

  • 61,45 km
  • 2 497 nousumetriä

Toinen pyöräilypäivä (Breithorn ja Binn)

Lähtö oli heti aamiaisen jälkeen puoli yhdeksän aikoihin. Päivä alkoi pienellä epäilyksellä, että jaksankohan taas polkea monta tuntia vain ylämäkeen. Olotila oli aika väsynyt johtuen ensimmäisen päivän korkeista sykkeistä ja korkeudesta. Päätin tiputtaa sykerajaa kymmenen pykälää alas ja tunkata tarvittaessa. Näillä eväillä vuoren kimppuun (Breithornin pohjoisrinne).

Alun siirtymän alamäkiosuudella – asfaltti – tulikin reissun huiput, noin 60km tunnissa, jolloin pyörä alkoi oudosti tärisemään ja piti alkaa jarruttelemaan. Siirtymän jälkeen alkoi 14 kilometrin matka (1 550 nousumetriä) keskinousukulman ollessa reilu 11%. Nousukulma oli parissa kohtaa noin 4-5 kilometrin matkalla 14% paikkeilla. Syke nousi ja tunkkaamiseksihan se meni. Eipä ole ennen tullut tunkattua pyörää pari tuntia putkeen (välillä muutama kymmenen metriä pyöräilyä, mutta heti kun syke nousi, tunkkasin). No, eipä siinä ollut kiire minnekään. Hyvää oli se, että kyseessä oli pohjoisrinne eikä lämpö päässyt nousemaan niin paljon kuin ensimmäisenä päivänä, jolloin noustiin ylös etelärinnettä.

Tunkatessa tuli mietittyä myös pyörää. Yksi syy tunkkaamiselle oli pienemmän etukiekon päivitys 22:sta 24:een. Eli edessä minulla oli 24/36 ja takana 11-34. Eli 24/34 välityksellä ja 60 kadenssilla sekä 29” renkailla teoreettinen nopeus 5,7km/h. Minulle liikaa, kun tykkään enemmän vispata kuin hitaasti kammeta. Käytännössä ylämäissä käytin pientä eturatasta ja alamäkien kohdalla isompaa eturatasta. Tiedä sitten, miten nykyiset 1×12 systeemit toimii Alpeilla, eipä niitä juurikaan näkynyt. Lähes kaikki pyörät oli 2x tai jopa 3x välityksillä.

Kun noususta oli menty 2/3, pysähdyimme puolen tunnin ruokatauolle. Vuoren päällä pidimme toisen vastaavan. Tämän jälkeen alkoikin noin 30 kilometrin alamäkiosuus (keskijyrkkyys noin 5%), jossa välissä oli pari pientä nousua (yhteensä 150-200 metrin paikkeilla). Parhaimmillaan 3 kilometrin matka 10% laskulla. Matkalla meni myös yksi rengas, jonka vaihdossa kului jonkin aikaa.

Binnissä vedettiin taas kahvit, omenapiirakkaa ja yhdet oluet.

Reitin lopussa Fieschiin palatessa oli tosi hieno riippusilta (https://www.myswitzerland.com/en-us/haengebruecke-goms.html); 280m pitkä, 1,4m leveä ja 92m korkeudessa. Valitettavasti ei saanut ajaa pyörällä vaan pyörä piti rauhallisesti taluttaa ylitse.

Hotellilla oltiin hyvissä ajoin, jo viiden paikkeilla. Olut huiviin ja suihkuun, jonka jälkeen etsittiin jälleen hyvä ruokapaikka hyvän oluen kera. Ilta oli mitä mainioin, ei väsyttänyt ja lämmintä piisasi.

  • 50,45km
  • 1 873 nousumetriä

Kolmas pyöräilypäivä (Reckingen ja Bellwald)

Kolmannen päivän lähtö tehtiin samaan tapaan, aamiaisen jälkeen kamat kasaan ja pyörät esille. Pyörille lyhyt tarkistus ja siirtymälle. Eli nyt siirryttiin takaisin reitille riippusillan takana.

Päivän reitillä oli enemmän polkuja kuin aikaisemmin, lähinnä lyhyitä alamäkisettejä. Reckingenissä oli markkinat, jonka alueen läpi hissukseen pyöräiltiin leimauspaikalle. Leimauspaikalla leimattiin kortit ja jatkoimme saman tien matkaa. Niederwaldissa oli teatteriesityksen harjoitukset käynnissä ja reitti kulki esiintymislavan ja katsomon välistä. No, onneksi oli harjoitukset eikä itse esiintyminen, kun yllättäen tupsahdimme keskelle harjoituksia 🙂

Pian tämän jälkeen pidimme noin puolen tunnin ruokatauon ihmetellen maisemia. Tauolla pohdimme, että nyt taisi olla suurimmat nousut jo hoidettu ja jatko on helppoa. Ai että oltiinkin väärässä. Noin kolmen kilometrin matkalla 350 nousumetriä ja parhaimmillaan satoja metrejä noin 15% keskinousulla. Tulipahan taas tunkattua, kun sykkeet alkoi nousemaan ja lämpöä riitti lähes 30 astetta. Päivän korkein kohta oli 1640 metrin korkeudessa.

Bellwaldissa olikin sitten viimeinen kortin leimaus. Muutama poseeraus Stoneman-patsaalla ja siitä sitten viereiselle terassille nauttimaan hyvin ansaittu olut!

Jatko olikin noin 10 kilometriä alamäkeä Fieschiin. Yllättäen nyt oli reitillä pitkä pätkä, usea kilometri, polkua, jota oli erittäin kiva pudotella vauhdilla. Tälle osuudelle osui myös muutama vaarallinen kohta, joista urheilukaupan vetäjä varoitteli kun haimme aloituspakettia. Paikat oli lähinnä metrin, parin pudotuksia kivikossa, joissa sitten kannoimme pyörät alas. Reitillä oli hyvät varoituskyltit ennen näitä kohtia.

Reitin upein polku oli Stravassakin merkattu Fieschertal DH pätkä, 2.5km 232 alasmetriä (-9%). Alku oli kuin pirkanmaan juurakko/kivikkopolku, jota oli kiva tykittää alamäkeen. Loppuosuus oli vähemmän teknistä, mutta erittäin hauskaa polkua. Loppuosuudella oli muutama droppi, jossa yhdessä vedinkin reissun ainoat OTB:t kun huomio herpaantui vastapäiseen nyppylään. Paino liian edessä enkä kerennyt regoimaan. Onneksi laskeutumisalustalla ei ollut kiviä eikä isompia juuria. Suurin hitti osui henkiseen puoleen.

Fieschissa ajoimme suoraan urheilukauppaan, josta olimme ostaneet aloituspaketin. Kuittasimme homman suoritetuksi ja lunastin itselleni pronssisen Stoneman patsaan. Tästä sitten läheiseen kahvilaan kahville ja omenapiirakalle, jonka jälkeen hotellille.

Hotellilla kaikkien kanssa high fivet ja kiitokset seurasta. Pyörä varastoon ja olut kouraan. Aaah.

  • 37,10km
  • 1 002 nousumetriä

Reitti ja merkinnät

Reitin koostumus oli soratietä 37%, asfalttia 30%, polkua 17%, metsä/niittypohjaa 10%, mukulakiveä 3% ja juurakkoa 3%. Kun mukaan lasketaan siirtymät, matkan pituudeksi tuli 149km ja nousumetrejä 5 372.

Reittimerkkejä löytyy joka paikasta kun tietää, mitä etsii. Risteyksistä löytyy suunnat ja risteyksen jälkeen 100-200 metrin matkalla löytyy vielä vahvistusmerkki. Pitemmällä jaksolla merkkejä löytyy sieltä täältä.

Meillä oli yhdellä kaverilla varmuuden vuoksi GPS jälki navigaattorissa mukana, josta uskon puuttuessa varmistettiin reitti. Myös itse latasin sen omaan Garminiin varmuuden vuoksi, mutta kertaakaan en sitä käyttänyt.

Reitin olisi voinut ajaa kahdessa päivässä yhdistämällä toisen ja kolmannen päivän sekä lyhentämällä taukoja. Mutta hei! Me oltiin nauttimassa, ei kisaamassa!

Kustannukset

Pakolliset:

  • HKI-STR-HKI lennot 170 Euroa
  • Matkalaukku ruumaan meno-paluu 20 Euroa
  • Pyörälaukku ruumaan meno-paluu 55 Euroa
  • Hotellimajoitus 4 yöksi 183 Euroa
  • Ruoka noin 20-30 euroa / päivä
  • Polttoaine Stuttgart – Fisch – Stuttgart noin 30 Euroa/kyytiläinen
  • Pyörälaukun vuokra 5 Euroa / vuorokausi

Minulla meni pakolliseen osuuteen 600 – 650 Euroa. Vaikea laskea täsmällistä summaa kun kuitit eivät ole tallessa ja aika paljon tuli maksettua käteisellä.

Optionaaliset:

  • Aloituspaketti noin 30 Euroa
  • Stoneman patsas/pokaali noin 20 Euroa
  • Juomat johon voi mennä aika paljon euroja
  • Vakuutukset

Image with Link
Tutustu parhaisiin fillareihin ja pyöräilytarvikkeisiin Kuntokaupassa
Kuntokaup Image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *